Barbarismin perikuva
Rikkaus turmelee, ja tähtitieteellinen rikkaus turmelee tähtitieteellisesti. Venetsialaisella patriisi-suvulla Barbarolla oli kaikki, tuhannen vuoden aikana. Hallintakautensa loppupuolella he rakensivat kirkon ilman kristillisiä symboleja, vain omilla kuvillaan. Palatsiinsa he tilasivat monumentaalisen maalauksen nimeltä Barbaro-perheen ylistys. Koska äärimmäinen ahneus on pelon ilmentymä. Samoin kuin epätoivoinen itsensä ylistäminen, jota he harrastivat.
Pian sen jälkeen heidän onnensa ja vaurautensa loppuivat. Kaksi veljestä sanotaan olleen Barbaro-suvun viimeiset jäsenet, jotka asuivat kellarissa. Niin katoaa maailman kunnia .
Sinopen Diogenes syntyi noin vuonna 400 eKr varakkaaseen pankkiiriperheeseen. Nuorena hänen täytyi lähteä Sinopesta skandaalin seurauksena. Hänet myytiin orjaksi. Kerrotaan, että torilla häneltä kysyttiin, mitä taitoja hänellä oli. Hän vastasi osaavansa hallita ihmisiä. Jos joku osasi laukoa totuuksia vasten kasvoja, se oli Diogenes. Hän oli menettänyt omaisuutensa ja tulevaisuutensa, mutta oli hankkinut asenteen.
Asenteista puheen ollen, ajattelin aiemmin, että liberalismi oli aikoinaan yhteiskunnalle myönteinen voima. Sillä 1800-luvulla vanhat, jäykät perinteet olivat muodostuneet todelliseksi ongelmaksi. Ja liberaaleja tarvittiin muuttamaan tilannetta. Sitten sain tietää Ruotsin ja Suomen nälänhädästä vuosina 1866–1869. Sateisen vuoden 1866 jälkeen vuonna 1867 vallitsi äärimmäinen kylmyys, jota seurasi kuivuus vuonna 1868. Sadot epäonnistuivat toistuvasti. Köyhät kuolivat nälkään, ja ihmiset joutuivat syömään vanhoja vaatteita ja puunkuorta. Suomessa kuoli joka kymmenes. Mutta liberaali yläluokka pelkäsi, että avun antaminen voisi horjuttaa talouden tasapainoa. Jopa Britanniassa kerätty ulkomaanapu pidätettiin Ruotsissa. Apua saivat vain ne, jotka pystyivät todistamaan kykenevänsä maksamaan takaisin. Siinä on liberalismin todelliset kasvot ja rikkaiden armeliaisuus. Blekingen lapset kuolivat, ja heille tihkui alas vain epäluottamusta ja halveksuntaa. Se on syytä muistaa. Taloudellisella liberalismilla on aina ollut inhottava, irrationaalinen asenne. Silloin kuten nytkin.
Vaurastumisen kiristysside
Miten voit perustella sen, ettet auta nälkäisen naapurisi kuolevaa lasta? Ettei voi luopua jäästä punsissa, auttaakseen? Et tietenkään voi, sillä se horjuttaisi tasapainoa, Luonnollisen järjestyksen.
Ja perustelet väitteesi ajatuksilla joita saat François Quesnaylta, Ludvig XV:n kirurgilta. Quesnay reagoi merkantilismiin, joka oli kuin kuristusote. Lääkärin mielestä merkantilismi oli kiristysside talouden verenkierron ympärillä. Talous on itsensä parantava, itsensä tasapainottava organismi, jota on jätettävä rauhaan, fysiokraatit väittivät. Tämä on harhakuvitelma, ja täydellinen tekosyy. Omassa kontekstissaan fysiokraatit eivät olleet väärässä, mutta ajatus on menettänyt kaiken merkityksensä hyödyllisenä perusteluna. On selvää, että modernissa taloudessa ei ole mitään pyhää tasapainoa, jota pitäisi ylläpitää. Sellaista ei ollut myöskään vuonna 1867.
Taloustiede on kykyä ottaa huomioon vain sen, mitä ymmärtää, ja olla täysin varma seurauksista. Taloustieteilijöiden korotettu asema on ihmiskunnan suurimpien virheiden lähde. Valitettavasti tilanne ei ole muuttunut Quesnayn ajoista lähtien.
Rikkaan miehen talo
Kerrotaan että Diogenes kutsuttiin erään rikkaan miehen taloon, miehen jonka nimeä maailma on unohtanut. Lattia, seinät ja huonekalut olivat upeita ja kalliita. Niinpä isäntä pyysi Diogenesia olemaan sylkemättä lattialle. Diogenes sylki häntä kasvoihin. Kun häneltä kysyttiin syytä, hän vastasi, että se oli ainoa likainen kohta, jonka hän löysi. Me muistamme kyllä Diogeneen nimen. Diogenes ei todennäköisesti ollut mukava mies. Mutta on vaikea olla ihailematta häntä, kuten Aleksanteri Suuri teki. Hän oli ollut rikas, hän oli nähnyt nälkää. Hän asui ruukussa ja häntä kutsuttiin koiraksi. Kun hänestä tuli kuuluisa, hänelle tarjottiin ehkä suojaisempaa elämää. Mutta Diogenes oli oppinut, että köyhyys oli tehnyt hänestä vapaan. Ja hän näki suoraan rikkaiden ja kuuluisien läpi. Paitsi Aleksanteri Suuren, jota hän tunnetusti pyysi astumaan pois auringosta.
Jos en olisi Aleksanteri, olisin Diogenes!
Makedonian Aleksanteri III
Diogenes ei ollut kompromisseihin taipuvainen mies. Samaa voidaan sanoa myös aivan erilaisesta miehestä, meidän Vapahtajastamme. Ja me kaikki tiedämme, mitä Hän sanoi: Sanon teille vielä kerran: helpompi on kamelin mennä neulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Pelätkää sitä.
Kommunistit yrittivät soveltaa kristillisiä arvoja talouspolitiikassaan, mutta unohtivat Herran kaikissa muissa asioissa. Heistä tuli ehdoton pahuus. Tämä synti pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Myös se että yrittää olla kristitty muilla elämänalueilla, mutta unohtaa Herran rahan takia, on pahuutta.
Lukittu ovi
Lähitulevaisuudessa, postapokalyptisessä maailmassa, valtava teräsportti kohoaa sen yläpuolella, mikä oli aikoinaan hedelmällinen tasanko.
Puinen sauva koputtaa oveen. Lopulta kirkas näyttö syttyy, ja siinä näkyy hämmentynyt asukas. Hän näkee häikäisevässä auringonvalossa vanhan, parrakkaan hahmon. Vanha mies nostaa lampunsa näyttöä kohti. Sitten hän puhaltaa öljylampun sammuksiin, kääntyy ympäri ja kävelee pois mutisten.
— Etsin ihmistä.
Bryan Johnson huutaa hänen peräänsä.
— Luulin, ettei siellä ollut enää ketään. Kuka sinä olet?
— Minä olen koira. Tulin pyytämään palvelusta.
— Mitä haluat?
— Kun kuolen, haudatkaa minut kasvot alaspäin. Sillä pian kaikki kääntyy ylösalaisin.