Mitä näin
Herra ilmestyi Magdalan Marialle ja Paavalille. En odota näkeväni Häntä. Mitä sitten näin? Näin sen, mitä halusin nähdä. Se sinänsä on jo paljon enemmän kuin mitä olisin koskaan osannut odottaa.
Ensimmäisellä kerralla tajusin, että halusin nähdä sen. Ja otin valokuvan, joka on minulle edelleen tärkeä. Toisella kerralla kävelin ohi, ja vasta selkäni ollessa kääntyneenä tajusin, mitä olin ohittanut.
Nuorena minua inspiroi suuresti Ansel Adams, suuri amerikkalainen valokuvaaja. Tutkin hänen tekniikkaansa ja esteettisiä näkemyksiään. Opiskelin vuoden ajan Nordens fotoskolassa Biskops-Arnössä. Lopputyöni oli maisematutkielma kotikaupunkini jääkauden hiekkaharjusta, joka tuhottiin muutaman ihmisen rikastumisen takia.
Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Matteuksen evankeliumi 22:14
Tuolloin aloin vähitellen hyväksyä, etten ollut ateisti. Erkanin Luojastani kolmetoistavuotiaana. Muistan tämän selvästi. Maailma ja uskonto hämmensivät minua. Tajusin ettei minun tarvinnut uskoa mihinkään. Silloin tunsin syvää helpotusta. Kymmenen vuotta myöhemmin aloin epäillä epäilystäni. Tuuli puhalteli hiekkaa silmiini. Aurinko laski, ja valo muovasi maisemaa. Näkemäni iski minuun. Eroosio oli saanut romukasan putoamaan reunasta. Se jäi riippumaan narun jatkeena. Siellä näin sen, mitä halusin nähdä: merkin. Asensin 9x12-palkkikamerani, enkä saanut filmitasoa aivan oikein kohdalleen. Mutta kuva säilyi.
Köydestä roikkuva romu, ei ole todiste Jumalan olemassaolosta. Se ei tarkoita, että olisin valittu. Se auttoi kuitenkin tekemään minusta yhden niistä monista, joita kutsutaan.
Monta vuotta myöhemmin. Kävelin töihin. Se oli yksi elämäni vaikeimmista päivistä. Eräällä minulle hyvin rakkaalle ihmiselle oli hyvin vaikeata. Olin surun murtama. Yhtäkkiä aivan polun vieressä kaksi silmää kohtasivat omaani. Lintu istui oksalla niin lähellä, että olisin melkein voinut koskea siihen. Se katsoi rauhallisesti suoraan minua kohti. Olin yllättynyt. Tämä laji ei yleensä viihdy ihmisten lähellä. Kävelin noin kymmenen metriä eteenpäin. Sitten käännyin nopeasti ympäri, mutta lintu oli jo poissa. Minua iski kuin salama: lintu oli uuttukyyhky, Pyhän Hengen symboli. Sillä nimellä kutsumme Herraa, kun Hän ilmestyy kuolevaisten keskuuteen.
Taas. Tämä ei todista mitään. Näin linnun, ja minulle se oli ihme. Monille muille se on vain lintu. Mutta minut on kutsuttu.